Kirjoittanut Asko U. Huuhtanen
Vaalitulokset ympäri maailmaa kertovat, että epätoivoiset ihmiset äänestävät valtaan puolihulluja populisteja poliittisen kentän äärilaidoilta. Yksi esimerkki on Argentiina. Ihmetyttää, kun maa, jossa on paljon luonnonvaroja ja kohtuullisen koulutettu väestö, onnistuu muutaman vuoden välein ajamaan taloutensa kaaokseen ja konkurssiin. No, myös Venezuelalla on valtavat öljyvarat – ja koko maa sekaisin. Yhdysvaltojen seuraavista presidentinvaaleista voi tulla katastrofi koko maailmalle. Maassa ei keskiluokan elintaso ole parantunut kymmeniin vuosiin, joka selittää osin ihmisten luottamuspulan ja pettymyksen poliitikkoihin, puolueisiin ja maan eliittiin. Yhdysvalloissa omaisuudet kasaantuvat yhä harvemmille ja väestön keski-ikä laskee, mikä on teollistuneessa maassa ennennäkemätöntä. Siinä on härskille ja mitään häpeämättömälle populistille otollinen ympäristö toimia. Vaan eipä hyvältä näytä Euroopassakaan.
Meillä Suomessakin ollaan tilanteessa, joka keski-ikäisille ja nuoremmille taitaa ylittää niin sanotun ymmärryshorisontin. Edelleen vallan kammareissa ja vaikuttajina on poliitikkoja, jotka aikoinaan loivat asemansa Neuvostoliittoon uskoen, tukeutuen ja sen intressejä myötäillen. 1960 – 1970 luvuilla rähmäinen suomettuminen oli niin pitkällä, että sen vaikutus ajatteluun näkyy edelleen tuona aikana kasvaneessa nyt aikuistuneessa nuorisossa. Vaikutus mieleen on niin salakavala, että he eivät itse sitä vieläkään täysin tiedosta. Jatkuvasti toistettiin Amerikan kataluutta ja sosialismin ihanuutta. Idässä oli rauhanohjuksia ja lännessä sotaohjuksia. Kun nuorisolle luodaan tietynlainen systemaattinen muutaman ”totuuden” maailmankuva, se tekee huomaamatta tehtävänsä ja jää vaikuttaamaan ajatusmaailmaan vuosikymmeniksi. Kun näiden henkilöiden kanssa keskustelee vaikka Kiinan tai Venäjän autoritäärisestä toiminnasta, ensimmäinen kommentti on: ”Niin mutta se Amerikka.” Suurvalta on aina suurvalta hyvässä ja pahassa, mutta vielä – ainakin toistaiseksi – Yhdysvaltojen ero yksinvaltaisiin maihin on aika selvästi nähtävissä.
Jatkuvan vääristellyn tiedon levityksen merkityksen ymmärsivät niin Lenin, Mao ja monet muut. Lenin on sanonut: ”Valhe, joka kerrotaan riittävän monta kertaa, muuttuu totuudeksi.” Tästä oli hyvä esimerkki siitä, kuka aloitti talvisodan. Jeltsin myönsi 90-luvulla totuuden, mutta sitä ennen Neuvostoliiton sitkeä toistaminen siitä, että Suomi muka aloitti, oli jo maailmalla mennyt läpi. Nyt Venäjä on jälleen ”korjannut” historian entiselleen.
Putinin Venäjä on vuosikymmeniä luonut epäluuloja ja vihaa länsimaita kohtaan. Lapsille on Venäjällä luotu sotaisia teemapuistoja, kouluissa opetetaan aseiden käyttöä. Täysin kontrollissa oleva valtiollinen TV toistaa samaa tarinaa päivästä toiseen. Kai senkin ”uutisen” joku uskoo, että nyt Euroopassa syödään lemmikkieläimiä nälänhädässä. Ihan vastaavaa soopaa ”uutisoidaan” päivittäin.
Bolševikit ymmärsivät hyvin väärän tiedon levittämisen tärkeyden vallankumouksessa. Jo joulukuussa 1917 he perustivat Tšekan, joka on käynyt informaatiosotaa länsimaita vastaan vuodesta 1918. Hallinnolliset organisaatiot kuin nimikin ovat vuosien kuluessa muuttaneet muotoaan, mutta perustehtävä on pysynyt samana. Vuosikymmeniä hiotut menetelmät ovat myös pysyneet hämmästyttävän samankaltaisina, vaikka tekninen kehitys on tietenkin tuonut uusia toimintatapoja. Valheellisen tiedon sekaan voidaan ripotella jokunen tosiasia tai puolitotuus. Lännen levitykseen asiat voidaan ensin syöttää johonkin läntiseen pikkulehteen tai kanavaan, josta niitä aletaan siteerata ja levittää. Monet toimittajatkin lankeavat tähän ja luulevat lainaavansa läntistä lähdettä tajuamatta, että lähtötieto on ”sylttytehtaalta”.
Hybridivaikuttaminen tai hybridisota on termi, joka on viime vuosien aikana tullut kaikille tutuksi. Sillä tarkoitetaan vaikuttamista, myös informaatiosotaa, joka tapahtuu perinteisen sodankäynnin kynnyksen alapuolella. Sitä voidaan käydä pitkiä aikoja joka päivä. Sillä vaikutetaan vastapuolen väestöön, valtaapitäviin ja asevoimiin levittämällä erityisesti muokattua informaatiota. Tarkoitus on luoda epäluottamusta, hajottaa kohteena olevaa yhteiskuntaa, saada sen valtioelimet epätasapainoon, saada poliittiset ja sosiaaliset järjestelmät sekaisin. Tavoite on saada kohdevaltio tekemään Venäjälle edullisia päätöksiä. On selvää, että suuren maan naapurina sen tahto täytyy johonkin mittaan ottaa huomioon, mutta Suomessa mentiin tässä myötäilyssä paljon pidemmälle kuin olisi ollut tarpeellista. Tämä tapahtui monien poliitikkojen itsekkäistä, opportunistisistä syistä.
(https://huuhtanen.wordpress.com/?s=kenen+joukoissa+seisoin)
Lauri Hokkanen on tehnyt ansiokkaasti selvää noiden aikojen toiminnasta – omakohtaisella kokemuksella. Tuon ajan taistolaispoliitikoista tuli monista valtakunnallisia vaikuttajia – ja erittäin huonomuistisia omista aikaisemmista tekemisistään.
Muistellaanpa menneitä. Kekkosen taiteili veitsen terällä ja tuli tilanteita, joissa alkuperäisiä suunnitelmia muutettiin Neuvostoliiton kovan painostuksen alla. Loviisan ydinvoimala piti alun perin tilata lännestä. Lopulta se tilattiin idästä, vain instrumentointia ja automaatiota tuli Saksasta Siemensiltä ja Nokialta. Jos katsotaan tästä hetkestä reilun kymmenen vuoden taakse Fennovoiman Hanhikiven ydinvoimalan vaiheita, erikoisia kuvioita löytyy siitäkin. Pakko sanoa, että suomettuminen on ainoa asiaa täsmällisesti kuvaava sana. Seuraava linkki vie osittain vanhentuneeseen kirjoitukseen 24.2.2022, jossa mm. Hanhikiven päätöshistoriaa käydään läpi. Se tieto ei ole vanhentunut, vaikka itse voimalan rakennustyö lopetettiin Venäjän Ukrainan sotaretken alettua täydellä teholla helmikuussa vuonna 2022.
On uskomattoman härskiä, kun Venäjä valittaa, että heidän ihmisoikeuksiaan rikotaan, kun rajoja padotaan heidän operoimiltaan ihmisvirroilta länteen. Samaan aikaan he itse Ukrainassa varastavat lapsia, raiskaavat, ryöstävät ja tappavat siviilejä summittaisilla pommituksilla ja todistetusti myös teloituksilla. Joukkohautoja on löytynyt Mariupolin lisäksi monilta muiltakin paikkakunnilta. Levitykseen on tulossa paikanpäällä hengenvaarassa kuvattu elokuva ”20 päivää Mariupolissa”. (HS 24.11.2023 Mariupolin todistaja). Ukrainan virallinen arvio on, että Mariupolin piirityksessä kuoli ainakin 25000 ihmistä.
Kun tuolta Iivana Julman haamun maasta nyt työnnetään meille väkeä, jota Venäjä haali rajattomasti Syyriasta, Irakista ja muilta Lähi-idän alueilta, on Suomessa syntynyt kummallinen keskustelu oikeusvaltiosta. Hybridiosaamiskeskuksen verkostojohtaja Jukka Savolainen edustaa järjen ääntä. Muutamat muut tahot, ilmeisesti lähinnä poliittisen kentän vasemmalta laidalta, edustavat kantaa, että täytyy ottaa vaikka miljoona ihmistä vastaan tulkinnanvaraisten kansainvälisten sopimusten takia, jotta olisimme oikeusvaltio. Kyllä meillä on oltava oikeus suojata maatamme, kun täysin häikäilemätön naapuri käyttää tilannetta hyväkseen. Tämän pitäisi olla selvä asia aivan järjellä päätellen. Nämä tulijat eivät ole normaaleja pakolaisia, vaan enimmäkseen nuoria hyväkuntoisia miehiä, joita käytetään hybridisodan välineinä. Kyllä Kremlissä naurua riittää, kun seuraavat meidän idealistien keskustelun vatkausta. Toivottavasti tässä tapauksessa nauru ei pidennä ikää.
Euroopassa ollaan suorastaan käsittämättömän saamattomia päätösten teossa. Ukrainalle luvataan tykistön kranaatteja, joita ei pystytä tuottamaan pelkän päättämättömyyden takia. Poliitikoiksi ilmeisesti valikoituu henkilöitä, joiden ymmärrys on paljon heikompi, kuin he itse luulevat. On vakuuttavasti arvioitu, että mitä heikompaa on tietämys ja järjenjuoksu, sitä suuremmat luulot. Somemaailma paitsi, että on saanut nuorten mielenterveysongelmat ja masennuksen räjähdysmäiseen kasvuun ja repii yhteiskuntia hajalle, myös luo niin sanotun vahvistusharhan vähiten asioista tietäville ymmärtämättömille. Eli siis luullaan itseä virheellisesti todellisuutta fiksummaksi ja samalla halveksitaan ja väheksytään todellista pätevien tutkijoiden laatimaa tietoa. Poliitikkojen toimia seuratessa meillä ja muualla vaikuttaa siltä, että rehellisyyskin (jos sitä on yleensä ollut) on siirretty johonkin komeroon takavasemmalle pois haittaamasta.
Venäjällä propagoidaan, että länsi on rappeutunut, moraalisesti romahtanut ja heikko. Sivuhuomiona Venäjän omasta moraalista: Nykyään on palattu Stalinin ajan käytäntöihin. Ihmiset ilmiantavat toisiaan vääristä mielipiteistä tai kateudesta jopa keksityillä syillä. Kun lapsi piirsi koulussa kuvan, jonka voi tulkita sodanvastaiseksi, isä pidätettiin ja sai viisi vuotta vankeutta (HS 26.11.2023). Maassa saa olla vain yksi mielipide, se joka Kremlistä sanellaan. Ihmiset on saatu niin apaattisiksi, että sotaa voidaan jatkaa rajattomasti. Ei merkitse mitään kuoleeko sodassa satatuhatta vai miljoona. Syrjäseuduilta rekrytoidaan rahalla yksinkertaisia henkilöitä. Kun tarpeeksi kurjissa oloissa eletään, on suuri mahdollisuus, että voidaan omasta vammautuneesta tai kuolleesta pojasta saada kohtalainen rahasumma.
Venäjä on kautta aikojen hakenut lännestä vain tekniikkaa ja tietoa. Kun Pietari Suuri vuonna 1697 opiskeli Amsterdamissa laivanrakennusta, hän haki vain oppia ja tietotaitoa oman sotalaivaston rakentamista varten. Häntä eivät vähääkään kiinnostaneet läntiset ajatukset demokratiasta tai vallan kolmijaosta. Tekniikkaa ja tietoa on aina haettu lännestä vakoillen ja varastaen. Tämä koski myös atomipommin rakentamista Stalinin aikana. Martti J. Kari sanoi joskus esitelmässään, että ainoa venäläinen keksintö on samovaari ja siihenkin hana varastettiin Saksasta.
Valitettavasti vaikuttaa siltä, että tietynlainen sotaväsymys lännessä alkaa vallata alaa. Saksassa oli juuri suuri mielenosoitus Ukrainan auttamista vastaan. Tunnen muutamia ihan mukavia saksalaisia, mutta kansana en heitä ymmärrä. Maassa ripustauduttiin Venäjän energian varaan. Samaan aikaan suljettiin parhaassa käyttöiässä olevat ydinvoimalat ja alettiin polttaa saastuttavaa hiiltä suuressa mittakaavassa. Ranskalainen ydinsähkö kyllä kelpaa Saksalle silloin, kun sitä riittää. Saksan sähköverkot ovat niin alimittaiset, että tuulienergian siirrossa maan eri osien välillä on ongelmia. Onko todella niin, että me eurooppalaiset olemme niin velttoja, itsekkään lyhytnäköisiä ja tyhmiä, että häviämme tämän pelin kohtalokkain seurauksin? Tulevaisuuden vaihtoehtojen miettiminen vaatiisi paneutumista ja vaivannäköä.
Demokraattisten maiden, joissa sananvapaus vallitsee, on vaikeaa puolustautua häikäilemätöntä valhepropagandaa vastaan. Länsimaita vastaan hyökkääjä käyttää hyväkseen esimerkiksi sananvapautta, ihmisten luottamusta tiedotusvälineisiin ja demokratiaan. Koska demokraattiset järjestelmät perustuvat avoimelle ja moniääniselle tiedonvälitykselle, on paradoksi, että avoimuus on demokraattisen järjestelmän vahvuus sekä heikkous. Avoimen tiedonvälityksen ansiosta järjestelmän haavoittuvuus on hyvin tiedossa – myös vihollisella. Joku on todennut, että demokratian pitää sietää myös silmille syljeskelyä. Tärkeintä olisi kaikkien ymmärtää, mikä on pelin henki juuri nyt.
Yksinvaltaisissa valtioissa päätöksiä voidaan tehdä nopeasti, eikä tarvitse välittää demokratioissa haittaavista pelisäännöistä. Kun Kiinassa vedettiin suurnopeusjunan radat asutusalueiden läpi, oli purkutuomion saaneiden alueiden asukkaiden turha inistä. Sama Venäjällä, kun taloutta muutetaan sotataloudeksi. Euroopassa ja Yhdysvalloissa pitäisi ymmärtää, että Ukraina taistelee koko maailman tulevaisuuden puolesta. Jos Venäjä saavuttaa jotain tällä verisellä hyökkäyksellään, se on viesti kaikille maailman yksinvaltiaille. Näin kannattaa toimia, länsi on heikko, eikä sen puheista kannata välittää. Turhaa höpötystä, ei ole voimaa ja tahtoa puheiden takana. Kiinalla on valmiit suunnitelmat hyökätä Taiwaniin, aikatauluja ehkä mietitään. Rajariitoja ja konflikteja maailmassa riittää. Jos niitä laajamittaisesti aletaan väkivallalla ratkoa, näkymä on kauhistuttava. Venäjä varustautuisi nopeasti uudelleen ja seuraava hyökkäys jonnekin – ehkä Balttiaan – tapahtuisi vuorenvarmasti. Koko lännen uskottavuus Nato mukaan lukien sulaisi kuin kevätlumi. Samalla katoaisi maailmasta loputkin uskosta demokratiaan. Demokratian arvoa ei ymmärretä, kun tiettyjä asioita, kuten oikeusturvaa, mahdollisuutta oikeisiin vaaleihin, omaisuuden suojaa ja niin edelleen pidetään itsestään selvyytenä.
Mihail Šiškin kirjoittaa: ”Useimmilla venäläisillä ei ole aavistustakaan, mitä demokratia on, sillä he eivät koskaan ole eläneet demokratiassa, eikä heillä ole koskaan ollut tilausuutta oppia demokratiaa. 1990-luvun kaaos ja uudistukset johtivat siihen, että demokratialla on Venäjällä huono maine. Siellä käsite tuo mieleen kaaoksen, tuhon, tyhjät lupaukset ja kansankiihotuksen. Maassa ei ymmärretä, että demokratia on vakaa yhteiskuntamalli, joka perustuu vallan kolmijako-oppiin ja vapaaseen kilpailuun.”
Nyt tarvitaan nopeat päätökset ja sopimukset Euroopassa aseteollisuuden kanssa siitä, että seuraavan kymmenen vuoden aikana ostetaan tietty määrä aseita ja ammuksia. Tämä saa investoinnit ja uusien tuotantolinjojen rakennustyöt liikkeelle ja lähettää viestin Venäjälle, että ajanpeluulla he eivät tätä voita. Tässä on järkeä senkin takia, että Venäjää vastaan on pakko varustautua ja nyt varastot ovat Ukrainan sodan takia vajentuneet. Ei ole mitään merkkejä siitä, että maa luopuisi agressiivisesta laajentumishaluisesta politiikastaan. Vanha klisee on, että Venäjä ymmärtää vain voimaa. Euroopan täytyy joka tapauksessa ryhdistäytyä, sillä Yhdysvaltojen politiikka voi heilahtaa tulevaisuudessa minne tahansa, eikä nykyisen tilanteen jatkuvuudesta ole mitään takeita. Venäjän hybridivaikuttaminen Euroopassakin on hyvin suurta ja tehokasta. Kun kaikki keinot ovat käytössä väärän tiedon levittämisestä murhiin, lahjontaa ja kiristykseen, demokratia on vaikeuksissa. Venäjän tarkoitusperiin sopii mikä tahansa puolue tai liike, joka saa hajaannusta ja eripuraa aikaiseksi. Se voi olla äärioikealta tai äärivasemmalta, kaikki käy. Äärioikeistolainen Le Pen Ranskassa on noussut merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi osittain Venäjän rahoituksen ansiosta.
Yhdysvalloissa on enemmistö poliitikoista todella heikoilla tiedoilla varustettu. Se on nähty suuryhtiöitä koskevissa senaatin kuulemisissa esimerkkinä vaikka entinen facebook-kuuleminen ja monet muut vastaavat. Sama näkyy maailmanpolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Monet edustajat näyttävät luulevan, että kääntymällä sisäänpäin ja unohtamalla muun maailman, asiat kääntyisivät paremmiksi. Tämän idiotismin ilmeisesti monet Yhdysvaltojen äänestäjätkin ostavat. Tutkitusti amerikkalaisten äänestäjien tiedot ja ymmärrys maailmasta on todella ohutta. Kun sotilaita lähetettiin Irakiin vuonna 2003, useimmilla ei ollut aavistustakaan, minne päin maailmaa oltiin menossa. Somen aktiivinen valhemaailma, jossa myös Venäjän trolliarmeija vaikuttaa, voi rajatapauksissa ratkaista vaalien tuloksen.
Ukraina on kärsinyt rajusti historiansa aikana. Maassa on alueita, joissa toisen maailmansodan aikana rintamalinjat kulkivat suuntaan tai toiseen seitsemän kertaa. Venäjän vallankumouksen aikana sisällissotaa käytiin kolmisen vuotta. Noina vuosina huomattava osa sotilaallisista yhteenotoista tapahtui Ukrainan maaperällä. Venäläisten suhtautuminen ukrainalaisiin oli jo tuolloin halveksivan alentuva. Stalinin toteuttama maatalouden pakkokollektivisointi ja siitä seurannut nälänhätä aiheutti Ukrainassa noin kolmen miljoonan ukrainalaisen kuolemaan. Maanviljelijät nimettiin kulakeiksi, jotka piti tuhota, koska vastustivat kollektivisointia. Tuhoamisoperaation johdossa oli myöhemmin Kekkosen kaverina muistettu Nikita Hruštšev. Kun ukrainalaiset nyt haluavat vapaamman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, heitä on tuettava kaikin keinoin. Kremlissä ymmärretään hyvin, että jos viereen syntyy demokraattinen valtio, jonka asukkaat paljolti ymmärtävät ja puhuvat myös venäjänkieltä, ovat Venäjän eliitin päivät luetut ja rosvotut omaisuudet vaarassa. Tämä on yksi lisäsyy Ukrainan tuhoamissuunnitelmien perusteeksi ja kansakunnan mitätöimiseksi ja nujertamiseksi.
On vaikea ymmärtää, että ihmiset Venäjällä sietävät senkin, että rikollisjärjestöt ja hallinto pelaavat yhteen, Putinin aikana yhä enemmän. Tämä alkoi jo 1990-luvulla, kun Putin oli Pietarin apulaiskaupunginjohtaja. Toisaalta ihmiset on nujerrettu yhä ahtaammalle ja koska harvat osaavat kieliä tai ovat matkustelleet ulkomailla, useimmat kai luonnollisesti ajattelevat, että kaikkialla on samanlaista. Vaatisi melkoista oivalluskykyä pystyä kuvittelemaan täysin toisenlaisilla periaatteilla toimiva yhteiskunta, varsikin kun kontrolloitu tiedonvälitys syytää valheita päivästä päivään.
Kun nyt Suomessa asuvat Venäjän kaksoiskansalaiset valittavat, etteivät pääse jouluksi Pietariin mummoa katsomaan, heiltä taitaa unohtua, että Ukrainassa monet eivät näe omaisiaan enää koskaan. Omaiset on haudattu Venäjän toimien seurauksena. Liekö tämä liian vaikea asia suhteuttaa ja ymmärtää?
Lähteitä: Wikipedia; Miksi Venäjä toimii niinkuin se toimii,Martti J. Kari, Antero Holmila, Docendo 2023; Sota vai Rauha, Mihail Šiškin, Wsoy 2019
Huuhtanen 